Keripukit on epävirallinen ja epämuodollinen vanhojen mopojen ympärille keskittyvä porukka. Jäsenet ovat entisiä, nykyisiä tai henkisiä "keriläisiä", eli Lahden Kerinkalliolta. Kalusto puolestaan koostuu enimmäkseen Pucheilla koneistetuista Tuntsista (vaikka saa Solikallakin ajaa), joten siitä nimi Keripukit.

Keripukit mopoilevat hyötyajoista kotiseuturetkiin itsekseen ja muissa vaihtelevissa kokoonpanoissa, sekä päristelevät myös virallisemmissa ajoissa, Vesijärven ympäriajoissa, Pärnämäen pärinöissä sekä oman kulmakunnan Tapaninajoissa.

XX Tapaninajot 26.12. 2022

Jokavuotiseksi traditioksi muodostuneet ajot alkoivat, kuten niin moni muukin kiva juttu, ensin vain parin kaveruksen "pikkujutusta", joka on sitten sanan kiiriessä kerännyt joka vuosi keliolosuhteiden mukaan vaihtelevan määrän urhoollisia osanottajia. 26.12. 2022 Tapaninajot pääsivät jo tukevasti aikuiseen ikään, eli kierros päristeltiin kahdettakymmenettä kertaa! Reitti kulki Samohan kerholta hyppyrimäkien ja torin kautta perinteisille kuumalle mehulle Timo Äikkään valkoiselle talolle ja sieltä takaisin kerholle. Paikallinen aviisi Etelä-Suomen Sanomatkin noteerasi tapahtuman.

Äikkään Timpan jouluista eleganssia Tapanina 2010.

Seppo Laine tunnelmoi sinisten savujen herkistämänä:

"Miehet, joilla on maskuliinisuutta kyllin, ostavat mopon. En nyt puhu tavallisista miehistä, vaan niistä, jotka puhuvat matalalla äänellä tai eivät puhu lainkaan. He sulautuvat toistensa joukkoon, sillä mopoilijaryhmän keskeltä kukaan ei huomaa, vaikka joku vääntääkin kaasukahvaa muita järkälemäisemmän hauiksen voimalla. Kaikki sulautuu siniseen savuun ja tien varsille jää vain joukoittain neitokaisia sydän pamppaillen kuulostelemaan kunnailta kuuluvaa vaimenevaa, vain vaivoin hillittyä, alkuvoimaista teräksen ja raudan vastustamatonta ärjyntää."

Silminnäkijän raportti vuoden 2005 Tapaninajoista:

"Tästäkö, tästäkö, tästäkö", kuului traktorin säksätys Valkoisen talon pihalta (Isomäenkatu 18) Kerinkalliolta Tapaninpäivänä. Aktiivisesti toimivan vanhojen mopojen kerhon puheenkuljettaja Timo Äikäs oli tänä vuonna kutsunut mukaan myös vanhan Zetorin vuosimallia 1955.

Pirteästä kahdeksan asteen pakkasesta huolimatta paikalla oli kymmenkunta mopoa. Lisäksi mukana oli myös joukko samanhenkisiä ystäviä ja kylämiehiä. Kuuma kaakao ja joulupiparit maistuivatkin hurttihuumorilla höystetyn jutustelun lomassa. Ohjelmanumerona sai ensiesityksensä mopoilijoiden sekametelikuoro, joka esitti Pappa-Tuntureiden säestyksellä säkeistön aarian oopperasta "Porsaita äidin oomme kaikki" moniäänisesti. Moniäänisesti siksi, että monet lauloivat vahingossa Putte Possun nimipäiviä. Esitys oli möö-duurissa.

Sokerina pohjalla oli kuitenkin yhteisajo Kerin ympäri, minkä jälkeen ajettiin Zetorin johdolla satametrisen mopoletkan seuratessa pitkin Aleksanterinkatua.

-Oli siinä lahtelaisilla ihmettelemistä, eikä varmasti yhtään totista naamaa tullut vastaan, vertailivat Keripukit yhteen ääneen ikimuistoista kaupunkireissuaan. (Timo Äikäs)